Suomessa tuotetaan sähköä melko monipuolisesti useammallakin eri tavalla. Tuotantolaitoksia meillä löytyy tuulivoimalle, aurinkoenergialle, vesivoimalle, bioenergialle sekä ydinvoimalle. Lisäksi energiaa tuotetaan turvetta, jätettä ja erilaisia fossiilisia polttoaineita polttamalla.
Uusiutuvien energialähteiden osuus tuotannosta Suomessa on viime vuosina ollut hieman yli 50 %. Hiilidioksidineutraalia, eli sellaista, josta ei synny hiilidioksidipäästöjä on tuotannosta suurin osa eli lähes 90 %. Uusiutuvista energiamuodoista tuulivoiman tuotanto on kasvanut viime aikoina nopeasti. Vesivoima on edelleen Suomen suurin uusiutuvan energian lähde, mutta sen tuotantomäärät heilahtelevat vesitilanteen mukaan.
Voimalaitoksia Suomesta löytyy noin 400 kappaletta ja niistä noin puolet on vesivoimalaitoksia. Osa voimalaitoksista on käytössä vain tarpeen mukaan eli niiden tuotanto nostetaan täyteen tehoon vain silloin kun kysyntää on niin paljon, että sille on tarvetta. Sähköä tuottavia yrityksiä on noin 120. On hyvä muistaa, että sähköä tuottavat ja sähköä myyvät yritykset eivät ole sama asia, eli kaikilla sähköä kuluttajille ja yrityksille myyvillä yrityksillä ei ole omaa tuotantoa vaan myytävä sähkö ostetaan yhteispohjoismaisesta sähköpörssistä. Ydinvoimaloita Suomessa on kaksi ja Olkiluodon kolmannen reaktorin valmistuttua, reaktoreita on yhteensä viisi.
Lähde: Energiateollisuus
Lähde: Energiateollisuus
Yhteistuotanto
Yhteistuotanto tarkoittaa sähkön ja lämmön tuotantoa yhdessä. Käytännössä yleensä se tarkoittaa, että se osa mitä ei saada hyödynnettyä sähköntuotantoon, pystytään hyödyntämään lämpönä. Se on energiatehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää, sillä polttoaine tulee hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti ja hukkaa syntyy mahdollisimman vähän. Suomessa suuri osa kaukolämmön tuotannosta perustuu juuri yhteistuotantoon. Sähkön kysyntä on yleensä korkeimmillaan samoihin aikoihin kuin lämmön kysyntä eli suurinta pakkasilla, joten yhteistuotanto on Suomen olosuhteissa hyvä ratkaisu. Suomi on yhteistuotannossa edelläkävijöitä maailmassa. Yhteistuotanto myös mahdollistaa alueellisesti hajautetun sähköntuotannon, mikä taas parantaa huoltovarmuutta maassa, mitä energiaan tulee.
Omavaraisuus ja huoltovarmuus
Sähköntuotanto Suomessa on hyvin hajautettua erityyppisiin voimalaitoksiin ja energiamuotoihin eli sähkön saatavuus ei ole riippuvainen mistään yhdestä tietystä energiamuodosta. Suomi ei kuitenkaan ole täysin omavarainen mitä energiantuotantoon tulee.
Vuosittain sähköä tuodaan noin 15-20 %, kulutuksesta riippuen. Sähköä tuodaan Suomeen paljon Ruotsista ja myös Norjasta. Suomesta myös viedään sähköä Viroon. Lisäksi Suomeen tuodaan ulkomailta kaikki sähkön ja lämmön tuotantoon käytettävät fossiiliset polttoaineet ja myös ydinvoimaloissa käytettävät ydinpolttoaineet.
Huoltovarmuudella sähkön osalta tarkoitetaan varautumista erilaisten kriisitilanteiden ja häiriöiden varalle. Sähköyhtiöillä on erilaisia suunnitelmia tällaisia tilanteita varten. Suomen sähköjärjestelmistä vastaa Fingrid Oy, jonka vastuulla on, että järjestelmä pysyy toiminnassa ja tasapainossa. Energian saantihäiriöiden varalle valtiolla on olemassa myös varmuusvarasto, jossa on noin viiden kuukauden tarpeiksi tuontipolttoaineita eli kivihiiltä, raakaöljyä, maakaasua, öljynjalostukseen tarvittavia aineita ja muita öljytuotteita.
Säätövoima
Sähkön varastoiminen isommassa mittakaavassa on haastavaa. Kulutuksessa tapahtuu kuitenkin jatkuvasti vaihtelua ja sähköä on tuotettava jatkuvasti verkkoon, jotta sähkön jakeluun ei tule katkoja. Sähköntuotanto, joka kykenee reagoimaan sähkön tuotannon ja kulutuksen väliseen vaihteluun on nimeltään säätövoima. Tällaisten energiamuotojen lisääntyminen lisää säätövoiman tarvetta, jotta sähköjärjestelmä pysyy vakaana.
Säätövoiman merkitys on kasvanut jo pitkään ja tulee kasvamaan edelleen, sillä sähköntarve kasvaa koko ajan. Lisäksi vihreän siirtymän myötä säälle alttiimpien tuotantomuotojen tuulisähkön ja aurinkoenergian osuus kasvaa. Tällä hetkellä Suomessa tuotettavasta säätövoimasta suuri osa tuotetaan vesivoimalla. Sitä myös tuodaan muista Pohjoismaista.
Säätövoima ei kuitenkaan kokonaan ratkaise haasteita kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon säilyttämisessä. Sähkön kysynnän tasoittaminen niin että korkeiden piikkien ja kysyntähuippujen taittamisella esimerkiksi erilaisin sähkönsäästötoimin on suuri merkitys.
